How much is too much?

Ajattelin, että tänään olisin tehnyt ennustelu-postauksen, mutta oli tullut tuohon edelliseen postaukseen ihmettelyä ostosteni summasta (wuhuu, ensimmäinen virstanpylväs blogissani saavutettu \o/ ), niin ajattelin tämän ensimmäisen ja ainoan kerran selittää omaa ajatusmaailmaani (vaikkei se loppupeleissä kenellekään kuulu, miten tienaamani ja säästämäni rahat käytän).

Itse olen kotoisin köyhistä oloista. Äitini on ollut ammatiltaan siivooja ja tehnyt nuoresta iästä asti pätkittäin hommia, joita on sattunut saamaan. Hän on kuitenkin ollut työtön nyt viimeiset 10-15 vuotta, mitä nyt on pieniä sijaisuuksia tehnyt välissä ja odottaa eläkkeelle pääsyä 2-3 vuoden päästä. EU-ruokapakettiavustukset ja punaiset ale-laput olivat siis tuttu näky jääkaapissa lapsuudessa/nuoruudessani (toki nykyisinkin) ja kirpparivaatteet/vaatteet lähipiiriltä vaatekaapissa.

Vaikken saanutkaan niitä kaikista hienompia juttuja nuorempana, niin kaiken välttämättömimmän sain ja se riitti. Vaatteita/kenkiä käytettiin, kunnes menivät pieniksi/rikki. Suurin osa rahoista, mitä sain esim. kuukausirahana äidiltä (noin 50mk ja myöhemmin 20e), rippijuhlista, lukioaikana opintotukea ja lakkiaisista, meni säästöön.
Pari kertaa sain nuorena stipendin vammaisyhdistykseltä (jonka nimeä en nyt muista), josta ensimmäinen summa meni täysin elämiseen ja ruokaan, toisella kertaa suurin osa meni omalle säästötililleni.

Kun lähdin opiskelemaan, niin eläminen jatkui Kelan kuntoutusrahalla, josta silloin käteen jäi reilut 300e ja asumistuella, joka oli 80% vuokran suuruudesta (asuin solussa). Olin kuitenkin oppinut elämään vähällä, joten tulin sillä summalla mainiosti toimeen ja sain säästöönkin rahaa.
Mr. Insinöörin kanssa kun tavattiin ja yhteen muutettiin ja kun hän valmistui ja meni töihin, asumistuki tippui minulta pois ja elin sitten pelkästään kuntoutusrahalla. Tuolloin maksoin kuitenkin suurinpiirtein puolet vuokrasta ja ruuasta. Veronpalautuksetkin auttoivat joka vuosi, kun se ennakonpidätys tuesta oli aina se 20%. Samoin auttoi kesätyöt.
Näin elettiin ihan viime vuoteen asti (toki asunto vaihtui omistusasuntoon, jonka tuo miekkonen itse osti ja kuntoutusraha suureni vuosien mittaan reiluun 400e), kunnes kuntoutusraha-jakso loppui ja jouduin turvautumaan säästöihini ja silloin en todellakaan ostanut muuta kuin kissoille välttämättömän ja lääkkeet. Tällöin jouduin nöyryyttämään itseäni ja Mr. Insinööri maksoi asumisen, ruuan ja jopa mun salikortin.

Onneksi asiat järjestyivät itselläni ja pääsin ensin työmarkkinatuella töihin ja sitten viimein apurahalla. Tuo työmarkkinatukikin tuntui niin suurelta (lähes 800e parhaimmillaan) sen 6 vuoden 300-400e kituuttamisen jälkeen, eli säästöön jäi sieltäkin rahaa, saati sitten nyt kun saan noin 1400e käteen.

Aina olen vaatteet ja kengät käyttänyt rikki asti ennen uusien ostoa, silmälasit olen uusinut noin 5-7 vuoden välein, ja varsinkin Avonin kosmetiikan saan todella halvalla, joskus jopa ilmaiseksi, jos olen myyntiä saanut tarpeeksi ja siitä saattaa taskurahaa jäädä, jos en itselle tilaa paljoa.
Ainoat nyt käytössä olevat kesäsandaalini olen ostanut 2005 keväällä tätini hautajaisiin ja niillä olen kesät mennyt ja ne menevät ehkä vieläkin, mutta nilkkaremmi saattaa katketa päivänä minä hyvänsä.
Omistan vain yhdet "juhla/baari"kengät, nekin jo kolmatta vuotta ja niitäkin on joutunut korjailemaan. Yhdet sandaalit olen lisäksi saanut Mr. Insinöörin siskolta muutama vuosi takaperin ja niitä käyttänyt aina hätätapauksissa myös.
Lenkkareita omistan tällä hetkellä 3 paria, joista 2 olen täällä blogissanikin esitellyt ostaessani, kolmannet ovat 2-3 vuotta vanhat, Cittarista 20e löydetyt ja ne ovat syy, miksi mun piti tuo nilkkatukikin ostaa. Ne jalassa oon jo 2 kertaa venäyttänyt tuon parantumassa olevan nilkkani viimeisen viikon aikana. Talvikenkiä omistan yhdet pakkasia varten ja 2 paria nilkkureita, joista toiset ovat olleet mulla jo yläasteella.
Rintsikat ovat vuosia vanhoja H&M/Lindex/Kappahl osastoa, jotka eivät ole todellakaan enää sopivia mulle, kun kroppakin muuttunut täysin. Ne nyt vielä pidän niin kauan, kunnes saan uusittua tämän osaston.
Aurinkolaseja en ole omistanut koskaan elämäni aikana, nämä tulossa olevat ovat siis ensimmäiset ja tosiaan -7.25 voimakkuuksilla.

Joten mikä helvetti siinä on, että tuntemattomien ihmisten (ja tietysti anonyyminä...) pitää tulla nillittämään, jos ostokset ovatkin lähemmäs 1000e, kun mulla on kerrankin varaa ja mahdollisuus ostaa oikeasti tarvitsemani asiat, jopa ensimmäistä kertaa elämässäni ?!? Miksi en saisi vihdoinkin nauttia siitä, että vihdoin mulla on rahaa eikä tarvitse kituuttaa, mitä oon jo kurkkua myöten tehnyt viimeiset 7 vuotta??
Varsinkin kun tiedän, että jos esim. nuo ostamani kengät kestävät, niin tulen niitä pitämään varmasti sen 5-7 vuotta tai kunnes käyttökelvottomaksi menevät!
Samoin aurinkolaseihin (kuten myös silmälaseihin) tulen sitten vaihtamaan tulevaisuudessa vain linssit, kun tarvitsee.
Samoin pystyn maksamaan taas oman puoleni ruuasta, vedestä, sähköstä ja sen salikorttini sekä kissoille ison ruokasatsin 2-3kk välein.

Olen myös pitänyt huhtikuusta 2007 budjettikirjaa, johon merkkaan kaikki tietämäni pakolliset menot ja tulot ja sitten KAIKKI ostokset, mitä kuukauden aikana teen.
KOSKAAN ei ole tili mennyt nollille, ei käyttötili eikä säästötili, saati että olisi pikavippeihin tarvinnut turvautua. Ja jos olen jotain lainannut, sen olen myös maksanut aina takaisin ja jos mulle on ystävä tarjonnut vaikkapa lounaan, niin minä olen tarjonnut sitten, kun siihen olen pystynyt.

Jokainen käyttäkööt rahansa, miten haluaa. Mua ei ainakaan jaksa kiinnostaa niin paljoa muiden rahojen käyttö, että siitä viitsisin kommentoida tai kauhistella, vaikka jokin kalliilta tuntuisikin itsestäni.
Olen puhunut ja tämän enempää en aio ostoksiani tai tulojani perustella.