perjantai 3. elokuuta 2018

Heinäkuun viimeiset loppuneet ja ostetut hiustuotteet

Heissan!
Nyt täällä yläkerrassa voi tänään hengittää viimein, kun hieman satoi aamupäivästä, joten piti tulla muokkaamaan viimeiset jäljellä olleet kuvat \o/. Nyt siis hieman pitenee tämä elokuun aloitus, mutta tällä nyt mennään toistaiseksi! Eipä tälle kuulle ole edes ehtinyt mitään loppua, saati sitten että olisin jaksanut edes ennustuksiakaan vielä miettiä :p. Eli vielä seuraavat 2 postausta käsittelee Heinäkuuta.

Vihdoin, vihdoin mä sain tämän 75ml Cutrin Sensitive Rescue Dry Scalp Care Moisturizer hiuksiin jätettävän päänahan hoidon loppuun! Tuubi on tullut jo Tammikuussa 2016 Livboxista :D.
Tässä ei sitten ollutkaan enää kuin 1 kerraksi tavaraa eli tuubi loppui jo heinäkuun alussa ensimmäisenä.
Iso plussa annostelunokasta, sillä oli kätevä levittää ainetta suoraan päänahkaan!
Koostumus oli sellaista hieman läpikuultavaa geelimäisen voidemaista.
Tehoista en osaa sanoa isoja, koska ei tullut kovin aktiivisesti käytettyä, mutta kyllä tämä mielestäni päänahkaa rauhoitti kun tätä oli laittanut.
Pitäisi oppia käyttämään näitä useamman kerran viikossa, että osaisi tarkemmin tehoista sanoa!
Nyt mulla on kaapissa yksi Mr.Insinööriltä käyttämättä jäänyt neste, niin käytän sen pois, vaikka se ei olekaan mun listoilla :p.

Lisää päänahalle tavaraa, sain loppumaan myös tämän Syyskuussa 2017 Bette Boxista tulleen 30ml minikokoisen Schwarzkopf BonaCure Scalp Genesis Purifying Shampoo tuubin.
Pienen kokonsa takia käytin tätä enimmäkseen silloin, kun käytiin naapurissa saunomassa.
Mielestäni kyllä syväpuhdisti ainakin hiukset, sen verran takkuiseksi ja karheaksi jätti. Vaikutuksesta päänahkaan en osaa sanoa, kun varmaan nyt kesäajalla mulla ei samalla lailla hilsehdi se, pikemminkin rasvoittuu.
Mutta syväpuhdistavaksi shampooksi voisin harkita kyllä täysikokoistakin pulloa, jos tätä nyt enää edes myynnissä on.

Viimeisenä tästä joukosta loppui 150ml Kisby Dry Shampoo kuivashampoo, jonka tilasin aikanaan eleveniltä.
Kilkatinta ei ollut, siitä plussa!!

Kuitenkin tämä jätti jotenkin kylmäksi, sillä tehoja olisin halunnut enemmän. Nyt joutui melko reippaasti suihkimaan, että sai edes tuon kuvassa näkyvän lopputuloksen aikaan.
Tämäkään ei itselläni voittanut Batistea, eli en aio ostaa uudelleen.

Batistesta puheenollen, tässä oli mun ainoat ale-shoppailut kosmetiikan puolelta Heinäkuussa. Sokokselta ostin tämän 2-packin, kun oli 9,90e hintaan :).

Vielä on muutamat pienet esiteltävänä, ajastan postauksen ehkä huomiseksi aamuksi, jos ehdin tässä vielä kirjoittaa illan aikana. Huominen päivä ollaan hautajaisissa, niin en jaksa reaaliajassa sitten kirjoitella enää illalla...
Tässä on tosiaan ollut normaalia raskaammat viikot takana, kun ensin Mr.Insinöörin mummo menehtyi ja sitten pari päivää siitä Siirillä oli taas eläinlääkäri-kontrolli, jossa meijän ell sanoi nähtyään muutaman ottamani videon Siiristä, että nyt ollaan oikeasti laina-ajalla ja ehkä piakkoin pitäisi se viimeinen raskas päätös tehdä... Kunhan ensin ollaan nuo hautajaiset saatu pois päiväjärjestyksestä, niin saa sitten alkaa tätä asiaa miettimään kunnolla...
Kun tietäisi, milloin olisi "oikea" hetki, ettei toinen ehtisi kärsiä :'(...
Onko siellä kellään kokemusta tästä ja siitä, kun vanha eläin alkaa hiipumaan hiljalleen? Oletteko odottaneet, että selvästi kunto romahtaa, vai olisiko armeliaampaa päästää pois jo, kun on vielä ns. kunnossa (ruoka maistuu ym.)? Tässä tilanteessa päätöksen teko on ihan järkyttävän vaikeaa, varsinkin kun itse joutuu tekemään sen ensimmäistä kertaa... Tosin alkaa tuntua, että saatan ehkä sen päätöksen tehdä jo tämän kuun aikana...

Pahoittelut synkästä lopetuksesta, tällaista täällä nyt vaan on tällä hetkellä taustalla :(. Päivä kerrallaan nyt pakko vain mennä eteenpäin. Onneksi ajatuksia on saanut siirrettyä kellariremonttiin menneinä päivinä, sekin hiljalleen etenee, kun nyt on ollut seinien tekoa vuorossa, tiilien kantamista ja imurointia.
Mutta palaillaan purkkien kanssa asiaan sitten mahdollisesti siinä ajastetussa postauksessa!
Miumoi <3

6 kommenttia:

  1. Itelllä ei oo lemmikkiä, muta kampaajan kans puhuttiin tästä, kun hän joutu hiljattain päästään syöpää sairastaneen koiransa pois. Hän oli eläinlääkärille murehtinut, et mistä sen tietää, et on oikee hetki. Ell oli lohduttanut sanomalla, että kyllä sä sen sitten tiedät. Se varmuus vaan tulee jostain selkärangasta. Ihminen tuntee sen oman eläimensä niin hyvin, että päätös tulee kyllä itsestään, eikä se sitten enää mietitytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota on kyllä melko monet sanoneet, että kyllä sen sitten tietää... Se vaan pelottaa, tuleeko se päätös sitten kuitenkin liian myöhään :(.
      Ei se auta kuin toivoa, että saa päätöksen tehtyä oikeaan aikaan..

      Poista
  2. Surullisia uutisia! Jouduin juuri päättämään rakkaan koirani lopettamisesta. 14,5 v ja selvis keväällä kohdun poistosta, mutta eläinlääkärillä jäi huomaamatta munuaisten vajaatoiminta ja ikävä kyllä liian nopeasti koirani heikkeni. Sitä toisen hiipumista on surullista katsoa...toisaalta haluaa, että se aika menee nopeasti ohi ja toisaalta, että aika ei lopu ikinä. Niin kauan kuin hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja, on aika hyvä periaate...ja on se totta että siitä rakkaasta si näet milloin aika lähteä on tullut.
    Olen joutunu kaksi koiraani viemään nukutettavaksi...ensimmäinen viikko on ehdottomasti pahin...eniten auttaa vertaistuki , eli puhuminen niille jotka ymmärtää...tsemppiä vaikeisiin päätöksiin...ja voimia hautajaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, todella paljon voimia ja jaksamista sinnekin :'( !! Raskaita aikoja nuo kyllä on...
      Kiitos paljon, ei se auta kuin toivoa, että osaan sen päätöksen oikeaan aikaan tehdä, vaikka sattuu ihan helvetisti ajatellakaan sitä :(.

      Poista
  3. Tuolla jo aikaisemmin sanottiinkin että kyllä sen omistaja lemmikistään näkee. Puolitoista vuotta sitten jouduin oman munuaissairaan kissani viemään nukutettavaksi. Nelisen vuotta oltiin sairauden kanssa eletty ja kontrolleissa käyty. Loppu tulikin sitten nopeasti, lauantaina vielä söi, sunnuntaina ei enää ruoka maistunut ja oli vetäytyvä, maanantaina lähti viimeiselle matkalleen. Vaikka siihen oli yrittänyt itseään jo valmistella, sattui se silti ihan saatanasti. Eka viikko oli tosiaan pahin, se pienen eläimen jättämä tyhjä kohta on ihan suunnaton. Ihan mielettömästi voimia teille sinne, mä niin tiedän miten vaikeeta se on. Se viimeinen päätös on se suurin ja vaikein rakkauden osoitus.

    -Marika-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Tuo se itselläni on vaikeinta, että odotanko tilanteen menevän tuohon syömättömyyteen ym. selkeään "romahdukseen", vai pitäisikö ratkaisu tehdä jo nyt aiemmin, ettei varmasti kärsisi liikaa...
      Toisaalta kun Siirillä on selvästi jotain neurologisesti etenevää, kun sillä on ympyrän pyörimistä melkein koko ajan silloin, kun ei syö ja nuku (joskus rauhoittuu hetkeksi paikalleen) sekä toinen jalka ei välillä kestä tasapainoa vaan pettää alta, niin sitäkin mietin, että onko tuo enää kissan elämää, vaikka syöminen onkin normaalia ja auringossa olosta on nyt kesällä nauttinut selvästi...
      Tämä on kyllä ihan järjettömän vaikeaa :'(...

      Poista

Suositut tekstit