No niin, aloitetaanpas tämä maaliskuu nyt plussailulla ja sunnuntaina saamallani Oriflamen 2.jakson tilauksella.
Tämän näköinen tilaus tällä kertaa :p.
Leipäleikkuri (pitäs vaan löytää noin isoja paahtoleipiä...), jalkasuihketta (ei ole varastossa enää), uusi jättikylpyvaahto, joka on tuoksultaan täynnä mansikoita ja valkosuklaata eli en voinut vastustaa kokeilua :D. Sitten vielä herätteenä uusi 30ml Very Me-sarjan hajuvesi First Rendezvous EdT, jonka esittelyteksti oli seuraava:
"Kirpeän pippurinen Freesia tanssii sydämet sulattavan Nougatin ympärillä ja päätyy lopuksi lämpimän Vaniljan syleilyyn".
Kunhan tuo nenä avautuu kunnolla, niin uskallan paremman mielipiteen tuosta tuoksusta muodostaa :).
Ei siis ollut paha tilaus mielestäni! Seuraavaa kuvastoa en laittanut kuvaan, vaikka sen sain, sillä päätin etten tilaa siitä mitään, kun meni niin loppuvaiheeseen jaksoa. Katson sitten 4.jaksosta seuraavaa tilausta :).
Kuulinpa sitten senkin "välittäjältäni", että hän lähtee toukokuussa puoleksi vuodeksi Britteihin töihin eli sitten taitaa tulla pidempi tauko Oriflamen tilauksista mulla! Ellen sitten löydä jotain luotettavaa välittäjää, mutta toisaalta ehkä taukokin tekisi ihan hyvää tämän suhteen ja saisi paremmin tuotteita loppumaan, kun edes yhdestä paikkaa loppuu hetkeksi tilailut...?? Tai sitten mä tuota aukkoa kompensoin jollain muulla :p.
Noh, muutama jakso on vielä aikaa kartuttaa Oriflamen varastoja!
Tänään kävin tosiaan sitten aamusta siellä työterveydessä ja niin siinä kävi, kuten hiljaa mielessäni epäilinkin eli tällaista tautia on ollut nyt paljon liikkeellä, kun erilaisia viruksia ja bakteereja pörrännyt maisemissa yhtä aikaa.
Lääkäri katsoi poskiontelot (jollain sellasella ultraus-jutulla), korvat ja kurkun ja kuunteli keuhkot, mutta ei niissä isompia näkynyt. Imusolmukkeet oli turvonneet, joka on yleistä kun tauti on pitkittynyt. Sain kuitenkin 10 päivän antibiootti-kuurin, kun on niitä bakteereja tässä 5 viikossa jo sen verran varmasti kertynyt tuonne hengitysteihin, että siitä voi olla todellista hyötyäkin. Virukset jyllää sitten niin kauan kuin jylläävät, niillehän ei mitään mahda.
Nyt vaan jännityksellä odottelen iltaa, sillä joudun miettimään, miten helkkarissa saan tuon antibiootin kokonaisena nieltyä (ei saa puolittaa), kun ovat Buranan kokoisia ja joudun senkin yleensä puolittamaan... Ja sekin huonona päivänä tekee tiukkaa saada alas -.-
Täytyy vaan toivoa, että se on sileäpintainen ja suht ok makuinen, muuten ei taida tulla mitään...
Saa nähdä, miten käy!!
Eilen ja tänäänkin (ja muutenkin viime aikoina) oon ihan kunnolla pohtinut, että ehkä tämä 5 viikon flunssa on todella pientä siihen verrattuna, että esimerkiksi läheinen ystävä on sairastanut jo yli vuoden, johon ei löydy syytä, vaikka tutkimuksia ja leikkauksia on tehty... Tai että yläasteella samalla luokalla olleelta on amputoitu puolet jalasta toissapäivänä siinä olleen sarkooman takia... Tai että tutulla liian työn teon takia kroppa ja pää romahti täysin, jonka takia joutui sitten jäämään hetkeksi pidemmälle sairaslomalle...
Se on kyllä niin ihmeellistä, miten tuo elämä saattaa yhtäkkiä heittää aivan täysin päin härän pyllyä, kun sille päälle sattuu...
Varsinkaan terveyden kanssa ei kyllä pitäisi oikeasti leikkiä, vaan kuunnella kroppaa ja ottaa rennommin, jos alkaa hälytysmerkkejä näkymään...
Tosin helpommin tämäkin on sanottu kuin tehty, kun itsekin stressaan ja suunnittelen tässä samalla, että mikä viikonloppu käyn tekemässä nämä mun poissaolopäivät korvatuksi ja kun muutenkin meinaa olla hommat aikataulusta jäljessä, niin pitäis muutenkin pidempiä päiviä saada tehtyä jajajaja...
Ja samalla kun näitä juttuja stressaa ihan hirveästi, niin on yhtäläinen mahdollisuus, että kaikki meneekin yhdessä hetkessä täysin perseelleen ja koko elämä sitä myöten muuttuu täysin...
Äääh... Oli mulla jotain muutakin tähän liittyen, mutta ei nyt aivot suostu pelittämään.
Ehkä nyt yritän ottaa tämän päivän vielä rauhassa ja huomenna sitten taas töihin!
Eiköhän nuo asiat suttaannu niin kuin niiden on tarkoituskin mennä!
Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne ja palataan pinnallisempiin asioihin huomenna seuraavan plussa-pakkauksen kera!
Miumoi <3
Höpinoitä varsinkin kosmetiikastani ja sen vähentämisprosessista, mutta myös musiikista, kissoistani ja yleisesti kaikesta mahdollisesta, joka liittyy elämääni :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Heips! Jälleen viikonloppu on saapunut ja yksi viikko taas ohi... Pieni talvikin on viimein Oulun saavuttanut, vähän oli ilmeisesti lunta tu...
-
Kuun alussa teki taas jälleen mieli tanssia voiton tanssit, kun sain loppuun seuraavan vuosikausia käytössä olleen tuotteen: Kyseessä ol...
-
Heips! Kroppa hieman rentoutuneempana voinkin esitellä seuraavaksi kuun aikana loppuneet vartalotuotteet :D. Pidemmittä puheitta aloitetaan!...
Ei saisi ikinä ottaa elämää itsestäänselvyytenä, ikävä kyllä se vain tuppaa usein unohtumaan. Hetkellisesti (yleensä kun kuulee jotain ikävää tapahtuneen) muistaa arvostaa pieniäkin asioita, mutta kun pääsisikin tyystin eroon turhista narinoista..
VastaaPoistaItellä on paha tapa stressata (pienistä) asioista, jotka kyllä varmasti selviäisivät muutenkin.. :/
Näinpä, se taitaa olla meijän ihmisten ikuinen "synti", että murehditaan kaikkea pientä ja turhaa, eikä käytetä sitä aikaa arvostamalla sitä mitä meillä jo on.
PoistaItselläkin varmasti tulee olemaan ikuista opettelua tämä, vaikka aina ne asiat on järjestyneet tavalla tai toisella.
Mutta parempi se on edes hetkeksi pysähtyä miettimään ja arvostamaan niitä asioita kuin paahtaa koko ajan satalasissa, kunnes se äkkipysähdys sitten tulee...
Viittasit varmaan minuun yhtenä noista jutuista. :) Fakta on kuitenkin se että ongelmia ei voi verrata keskenään, toisella on toisenlaista ja toisella toista. Voin hyvin kuvitella että muuten terveelle (ja ihanalle ;D) ihmiselle tuo 5 viikon mittainen flunssa on varmasti IHAN KAMALAA mutta sitten taas mulle joka oon tässä sairastanu millon mitäkin viimeiset kaksi vuotta melkein, joku 5 viikon flunssa olis ihan piece of cake, vaihtaisin sun kanssa paikkoja heti! :D Mutta kuten sanottua, jokaiselle se oma ongelma on aina suurin ja hirvein, niitä ei voi eikä ole syytäkään vertailla. Vaikka itsekin kyllä välillä sortuu ajattelemaan että mitä mä tässä valitan pikku ongelmineni kun toisilla ei oo kotia tai ruokaa syödäkseen... huoh. :D Onneksi meillä on kuitenkin aina toinen toisemme tukemassa hädän hetkellä. Ei me tästä elämästä selvittäis ilman ystäviä!
VastaaPoistaNäinhän se menee, ettei ongelmia voi verrata, kun jokainen ihminen on erilainen ja toiset kestää toisia juttuja ja toiset taas toisia juttuja paremmin.
PoistaJa meillä se taitaa olla niin, että kun on ne perustarpeet kunnossa (ruokaa ja katto pään päällä), niin ne ongelmat ovat sitten erilaisia.
Täytyisi vaan välillä muistaa olla onnellinen siitä mitä on jo :).
Ja todellakin ilman ystäviä en olisi kyllä tähän astisesta elämästä edes selvinnyt <3
Te olette kyllä niin mielettömän tärkeitä <3
Tulipas pitkä kommentti enkä oikeen itekään tajua ton pointtia mut tulipahan näpyteltyä.. :'D Sellasta se on se elämän mäiskytys.. :'DDD ♥
VastaaPoistaHahhahhaa :D :D :D
Poista♥ ♥ ♥