Hyvän ystävän menetys sattuu syvälle, mutta kyllä kaverinkin menetys jättää jälkensä...

Oon ollut tänään vähän surullisella mielellä.
Aloin eilen miettimään tarkemmin, kun en ollut huomannut FB:ssa yhden kaverin päivityksiä hetkeen, edellisen kerran muistaakseni pääsiäisen aikoihin. Olin tämän hoksannut jo aiemmin, mutta en ollut asiaa sen tarkemmin ehtinyt ajatella monien muiden asioiden vietyä ajatukset.
Pistin sitten hakuun tämän profiilin ja en löytänytkään sitä... Ensimmäiseksi tuli mieleen, että hän oli poistanut itsensä jälleen FB:sta, hän kun oli muutaman kerran niin tehnyt aiemmin. Sitten päätin kysyä ystävältäni MM:ltä, onko hän huomannut, että kaveri olisi taas poistunut FB:stä. Hän tarkisti asian ja sanoi, että oli päivittänyt jotain samana päivänä ja profiiliin pääsi.
Tajusin sitten, että hän olikin poistanut ja blokannut minut... Mietin ja mietin, mitä ihmettä oon voinut tehdä, että hän on niin suuttunut ja pyysinkin sitten MM:ää laittamaan viestin ja kysymään asiaa.
Vastaus tuli ja oli kuulemma päättänyt poistaa ihmisiä, jotka eivät halua olla muuten yhteydessä kuin FB:n kautta ja että menipä mulla kauan huomata asia, joka kertoo aika paljon "kaverista"... Sitten hän oli poistanut myös MM:n listaltaan...

Tiedän, että osaksi on ihan varmasti syytä myös itsessäni, mutta kun ei annettu edes tilaisuutta korjata ja muuttaa asiaa, kun en edes tiennyt että hän ajattelee asiasta niin kuin ajattelee.
Joidenkin mielestä saattaa olla typerää surra sitä, jos joku on poistanut Facebook-kavereistaan, mutta totuus on, että joidenkin kavereiden kohdalla se vaan on itselleni ainoa keino tietää, mitä kellekin kuuluu nykyisin. Ja tokihan se on mielenkiintoista tietää, mitä elämässä on tapahtunut esim. yläasteen jälkeen. Mietin vain, olisiko kaverini blokannut minut myös siinä tapauksessa, että olisinkin asunut eri paikkakunnalla eikä sen takia olisi pystynyt FB:n ulkopuolella pitämään yhteyttä?

Kyllä myönnän, etten ole syksyn jälkeen tavannut IRL tätä kaveria ja kyllä se harmittaa! Ollaan kuitenkin yhdessä käyty tässä parin viime vuoden aikana esim. Sonata Arctican keikalla ja kävin hänen luonaan iltaa viettämässä hänen synttäripäivänään. Sitten kutsuin myös hänet meidän "tupareihin" vuosi sitten uutena vuonna, kun muutettiin takaisin asuntoomme putkirempan jälkeen, mutta hän ei tällöin päässyt käymään. Tuli kuitenkin lapsiensa kanssa katsomaan Siiriä, kun hän oli meille tullut ja kotiutunut. Viime syksynä kutsuin myös valmistujaisiini, mutta hän ei päässyt, kun odotti kolmatta lastaan, mutta lokakuussa kun oli synnyttänyt, niin käytiin kahvittelemassa ja kaupungilla kiertämässä, mikä oli tosi mukavaa. Sen jälkeen mulla alkoikin tämä harjoittelu marraskuussa ja valitettavasti ei ole tullut ehdotettua tapaamisia tässä viime aikoina :/.
Toisaalta ehkä arastelinkin pyytää mihinkään, kun melko monesti FB:ssä puhunut kuinka rahat on tiukalla ja lapsien hoitoon menee aikaa... Olisiko hän kuitenkin lähtenyt jonnekin, jos olisi vain pyytänyt?
En tiedä ja enää on vaikea kysyä... Puhelinnumero olisi vielä (ellei ole vaihtanut), mutta haluaako hän enää sitä kauttakaan kuulla mitään, kun ei halunnut edes ilmoittaa, että hän poistaa minut nyt, jolloin olisin ehkä pystynyt vielä selittämään oman puoleni asiasta hänelle...

Me oltiin läheisiä yläasteella, mutta sitten sen jälkeen tiet erkani, kun hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja mä jäin kotipaikkakunnalleni lukioon. Olinkin sitten iloinen kun ensin messengerin kautta löydettiin uudelleen ja sitten FB:n kautta ja sai vaihtaa paremmin kuulumisia.
Uskaltaisin olettaa, että monille ihmisille on käynyt samoin, että tiet erkanee jossain vaiheessa ja sitten taas kohtaa??? Ja varsinkin aikuisena se vaan tuntuu olevan todella hankalaa järjestää tapaamisia, kun toisella on perhettä, toisella töitä, kolmannella opiskelua ym. vai enkö mä vaan osaa järjestää sitä aikaa??? Onko muille käynyt samalla lailla??
Siksi olenkin nähnyt niin käteväksi tuon FB:n, että edes jollain tavalla voi olla ihmisiin yhteydessä, mutta ilmeisesti toiset ajattelevat eri tavalla ja se täytyy hyväksyä.

En tiedä onko tämä kaveri lukenut tätä blogia, kun olen aina välillä FB:hen linkittänyt, mutta jos lukee, niin haluaisin vain sanoa, että olen pahoillani ja mua harmittaa, että tämä asia jäi selvittämättä kunnolla :(. Aina kyllä olin kiinnostunut kuulumisistasi ja luin paivittäin päivityksesi, jos satuin koneella olemaan. Mun puolesta saat lisätä minut takaisin listallesi, jos siltä tuntuu ja haluat asian selvittää, puhelinnumerokin sulla pitäisi olla. Jos et, niin kaikkea hyvää elämääsi.

Pitäkää huolta ystävyyssuhteistanne ja vaalikaa myös niitä kaverisuhteita! Kyllä sitä näköjään jotain oppii koko ajan... Myös sitä, ettei kaikki ajattele asioista samalla tavalla kuin itse.
Mä toivon, että saisin oman elämäni vakaammalle pohjalle pian, että voisin tuijottaa myös kauemmas kuin omaan napaani...
Ja nyt onkin hyvä aika varoittaa kavereita, että huomenna alkaa sitten virallisesti apurahalla työskentely ja väikkäri-projekti ja näin ollen lomapäiviä täytyy alkaa kerryttämään. Saan kuulemma 9 lomapäivää kesälle ja tunteja sisään tekemällä saa sitten aina lisää, joten taitaa mennä monet viikonloputkin välillä töissä, että saan kesälomaakin vähän pitää jossain vaiheessa. Eli mua ei hirveästi sitten entisestäänkään näy, hyvä jos jumppailemassa jaksaa käydä... Nyt kun huomisesta lähtien Satsin jäsenmaksu on 56e sijaan 71e/kk...
Tässä tekstissä ei varmaan ollut päätä eikä häntää, mutta oli vaan pakko saada purkaa ajatukset pois päästä pyörimästä, ettei koko vappu mene täysin pilalle...

Tällaisia juttuja tuli hommattua kaupasta, josko se vappu-mieli alkaisi löytyä pikku hiljaa... Grillikin olisi tarkoitus hakea kellarista parvekkeelle ja grillailla ekan kerran tälle keväälle.
Mutta pistän huomenna sen yhteenvedon sitten.
Hyvää vappua kaikille kuitenkin, pitäkää huolta toisistanne!!
Miumoi...