Rakkaat Karvatassuni: Neffi

Minulla oli pitkään unelmana, että saisin kasvattaa pienestä aikuiseksi kissan ja varsinkin rotukissat ovat olleet haaveena. Kun viimein Mr. Insinööri antoi luvan kissan hankintaan, alkoi kuumeinen rotukissa-sivuilla selailu :D. Kärkipäässä listassa olivat isokokoiset puolipitkäkarvaiset Maine Coon, Ragdoll, Siperiankissa, Norjalainen metsäkissa sekä vähän pienempi Somali :).
Päädyin sitten pitkän harkinnan jälkeen Maine Cooniin, lähinnä koska pentuja muista roduista ei ollut saatavilla silloin ja suhteellisen läheltä omaa paikkakuntaamme. Löysin sitten Korpicoon's kissalan sivut Rotukissayhdistyksen pentu-sivuilta ja siellä oli sattumoisin vielä vapaana yksi hopeatiikeri naaras, Korpicoon's Nefertiti! Sinne oli tosiaan 28.10.2011 syntynyt pentue ja minähän aloin kirjoittaa pitkää sähköpostia itsestäni, poikaystävästäni, kodistamme yms. :D Sieltähän tuli sitten kasvattajalta viestiä takaisin, että voidaan tulla katsomaan pentua, mutta oli myös eräs muukin pariskunta, joka pennusta oli kiinnostunut.
Siinä sai sitten jännätä viikon verran, kun tällä toisella pariskunnalla oli ensin katsomisaika, että varaavatko pennun itselleen vai eivät... Meidän onneksemme he halusivat jäädä odottamaan ruskeansävyistä pentua, joten pääsimme pentua katsomaan :D. Otimme myös mukaamme ystäväni, joka kasvattaa Burmia, niin saimme kunnolla häneltäkin kysyä, mitä kannattaa huomioida kasvattajassa, kissalassa ym.

Tästähän se sitten lähti, Neffi noin 1kk ikäinen <3.
Tuon tapaamisen jälkeen mie sitten varasin Neffin itselleni ja alkoi malttamaton odotus!

Käytiin vielä joulukuussa katsomassa penskaa ja tällainen veijari hän oli 2kk ikäisenä:

 Ja tässä kasvattajan ottama kuva Neffistä 13-viikkoisena :D.

Tammikuun lopulla olisi ollut luovutusaika, mutta tammikuun alussa kasvattaja soitti, että heillä oli sieni-infektio puhjennut, heidän uusi kissansa oli tuonut sen sinne :/.
Noh, siinä oli jos jonkinmoista ruljanssia, mutta viimein 18.2.11 saatiin Neffi kuitenkin kotiin:

Monenlaista huolta ja murhetta on meidän kummastakin kissasta ollut, mutta onneksi ne hyvät hetket korvaavat huonot täydellisesti :).

Heti kotiin tullessaan, Neffi oli... noh, Neffi :D. Kaikki paikat tykkäsi koluta läpi ja oli todellinen linssilude :D.

Hän löysin mm. hyvän nukkumapaikan mun pöydän laatikoiden yläpuolelta (kovin montaa kertaa en tuonne päästänyt, kun tiputti kaikki tavarat :p).

Raapimispuun päältä on hyvä lällätellä :p.

Ja tässä on toinen tämän perheen laatikkoja rakastava katti! Kuva otettu muutama päivä kotiin tulon jälkeen :).

Tilan valtaamisen Neffi myös osaa....

....kuten myös opiskelujeni keskeyttämisen ja häirinnän!

Mutta osaa hän myös halutessaan kauniistikin käyttäytyä ja poseerata kameralle (todellakin silloin, kun vain haluaa) :).

Tämä kuva oli pakko myös pistää (tässä hän vaanii Siiriä, kun Siiri käveli ohitse), kun niin monet, kuten myös minä itse, olemme tuota hännän pituutta ihmetelleet :D. Tämä kuva otettu toukokuun alussa, joten hitusen on ehkä tuostakin voinut häntä vielä kasvaa ;).

Lisäksi tämä Diiva osaa myös huomionkerjäämisen, mutta hän tykkää myös jostain syystä nukkua nuiden mun sisätossujen päällä :D.

Ja kuten olen monesti täällä kirjoitellut, Neffi tykkää osallistua kaikkeen mahdolliseen ja olla mukana siellä, missä tapahtuu (tässä tapauksessa oli kyseessä pyykkien laitto kuivumaan, pyykkikori oli mukava...)

Parvekkeeltakin hän on löytänyt itselleen nyt hyvän paikan (tosin pari päivää sitten pistettiin ohraa kateille kasvamaan tuohonkin laatikkoon, joten ei pääse enää siihen makaamaan :p).

Mutta suurin fetissi Neffillä on jalkoihin! Niitä pitää jokaiselta pitkään ja hartaasti nuuskia, mutta kaikista parasta on nukkua niiden päällä :D.

Tällainen on meidän "pieni", tällä hetkellä 9kk ja 5kg painava, penskamme. Osaa olla todellinen kauhukakara, mutta myös itse herran enkeli niin halutessaan.
Ja kuvia tuosta saa otettua huomattavasti paremmin kuin Siiristä! Siiri kun tykkää olla omissa oloissaan, mutta tämä on sellainen höseltäjä ja joka paikassa mukana :D.
Ihania ovat kumpikin ja tekisin kyllä mitä vaan näiden kahden hyvinvoinnin eteen. Toivon todella, että kumpikin ovat meidän ilonamme vielä piiiitkään <3