Mie vaan mietin liikaa asioita ja jossittelen, vaikkei mitään olisi vielä tapahtunutkaan.... On vaan ihan hirveä ahdistus nyt päällä tulevaisuudesta ja minä kun luulin, että kun saan tuon opiskelun alta pois, niin tää monen vuoden kestänyt stressi ja ahdistus viimein häipyisivät... Paskan marjat, nyt se todellinen ahdistus vasta alkoikin, kun ei mitään jatkopaikkaa ole selvillä ja 5kk ilman tuloja yrittänyt kärvistellä omilla vähäisillä säästöillä ja Mr. Insinöörin tulojen "armoilla"...
Mutta sen mie tiedän, että kaupan kassalle tai puhelinmyyntiin minä en kykene enkä vain pysty. Itsetunto ei vaan ole niin vahva, että sitä vittuilua jaksaisin kassalla ja puhelinkammoisena en varmasti saisi euroakaan puhelinmyyntityöstä, kun proviikkapalkalla ne monesti on... Oikeastaan mitä tahansa muuta hanttihommia voisin tehdä, jos vain opetetaan alkuun. Mutta siivoustyöhönkin monesti vaaditaan vähintään ajokortti/auto, joita ei itselläni ole eikä ole tosiaankaan vara ajokorttia edes ajaa (saati, että itsetunto ja pää kestäisi sitä autolla ajamista, riittää kun yritän polkupyörällä selvitä hengissä tuolla muun liikenteen seassa)...
Hitto, että tää ahdistus iski nyt täydellä voimalla... Kumpa olisin saanut edes fyysisesti täysin terveenä syntyä tänne, niin olisi ollut enempi ammattivaihtoehtoja (olisin empimättä lähtenyt sairaanhoitajaksi tai poliisiksi opiskelemaan)...
Perhana, kun piti Combatinkin olla jälleen peruttu, olisin kyllä sitä mielikuvitusukkojen hakkaamista tarvinnut enempi kuin koskaan juuri nyt.... Noh, oli sitten Pumppi ja saihan silläkin vähän stressiä pois, nyt sitten lihakset ihan jumissa ja jalat tönköt :p. Olisi ehkä kyykky-biisit pitänyt tehä minimipainoilla, tosin eipä askelkyykyt onnistuneet edes ilman tankoa, pelkkää tärinää vaan jaloissa :D. Ja olisi muutenkin tuon sairaanaolon jälkeen voinut pienillä painoilla vain tehdä (tosin rinta- ja ojentaja-biisit olikin vain 1kg painoilla, mutta nekin veti koville)... Saapa nähdä pääseekö huomenna sängystä ylös...
Huomenna tulee varmasti jo jotain kosmetiikka-postausta, kun saan jotain ehkä loppumaan nyt illalla :). Ei tarvi aina vaan valittaa :p.
Katellaanpas taas sitten!
Miumoi <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Heips! Jälleen viikonloppu on saapunut ja yksi viikko taas ohi... Pieni talvikin on viimein Oulun saavuttanut, vähän oli ilmeisesti lunta tu... -
Kuun alussa teki taas jälleen mieli tanssia voiton tanssit, kun sain loppuun seuraavan vuosikausia käytössä olleen tuotteen: Kyseessä ol... -
Heips! Kroppa hieman rentoutuneempana voinkin esitellä seuraavaksi kuun aikana loppuneet vartalotuotteet :D. Pidemmittä puheitta aloitetaan!...
Voi rakas. Voin nyt omakohtaisella kokemuksella sanoa, että työelämään siirtyminen on hidasta, varsinkaan puhumatta siitä, että mitä sitä seuraavana opiskelisi/tai minne pääsisi harjoitteluun. Onni on se, että maailmasta ei työt lopu ja varmasti sinullekin löytyy jotain mukiinmenevää työtä. Et ole esimerkiksi ajatellut jotain vanhustenhoitoalaa?
VastaaPoistaJa kyllä... se stressi ei ihan heti lopu. Sinutkin tuntien niin olisi varmasti mukavaa, jos olisi jo nyt selvillä kuviot opiskelun jälkeen. Mutta tiedätkö mitä ;) ? Aina on työkkäri ja työttömyyspäiväraha :D En vain tiedä miten sitä jaetaan jos asuu avopuolison kanssa. Ja se, että stressataan kahdestaan ;) Olen ihan samanlainen ja nytkin stressaan sitä, että onhan sitä hommaa nyt ihan tarpeeksi. Niinkuin se burnout ei taas ovella kolkuttelisi.
Mutta eikös ne kaverit ole sitä varten, että sitten niille puhutaan jos on paha mieli ja mulle saa aina avautua :) *haliruttaus*
Niin ja ehdotin tuota hoitoalaa ihan vain kakkosvaihtoehdoksi jos ei muuta ala ilmaantua :D Tottakai menet sitä omaa alaasi kohti kun olet itsesi siihen niin kovalla vaivalla kouluttanut.
VastaaPoistaSepä siinä onkin, kun on tuo fyysinen vamma, niin enhän mie vanhuspuolellekaan voi mennä :(. Minähän olisin tosiaan sairaanhoitajaksi lähtenyt heti opiskelemaan (ja voinut mennä töihin vaikka sinne vanhuspuolelle), jos ei tätä "pientä" ongelmaa olisi...
VastaaPoistaMutta katsellaan nyt miten käy... Ja tosiaan tämä rahattomana olo ahdistaa eniten tässä kaikessa ja varsinkin kun ei tiedä, miten tuon työttömyysrahan kanssa käy, jos ei töitä heti saa...
Mie nyt toivon, että piakkoin se aurinko paistais tännekin suuntaan, tää toimettomana olo on ihan hirveetä!